Eri elämäntilanteissa olevien johtaminen

Elämä koostuu jatkuvista muutoksista – osa niistä on odotettuja, osa yllättäviä. Siirtymävaiheet, kuten työelämään kiinnittyminen, oman kodin perustaminen, hoitovastuut lapsista ja muista läheisistä, ikääntyminen ja oman työkyvyn muutokset sekä lasten aikuistuminen ja tyhjän pesän syndrooma ovat merkittäviä hetkiä, jotka vaikuttavat syvästi myös työelämään. Ne voivat muuttaa arvoja, identiteettiä ja tapaa suhtautua työhön. Näiden vaiheiden ymmärtäminen on tärkeää niin yksilölle, johtajalle kuin työyhteisöllekin. Eri elämäntilanteissa olevien johtaminen on pohjimmiltaan erilaisten tarpeiden, toiveiden ja uratavoitteiden yhteensovittamista toimivaksi kokonaisuudeksi.

Kun uusi elämänvaihe alkaa, moni pysähtyy miettimään, mitä oikeasti haluaa tehdä. Työ, joka aiemmin tuntui merkitykselliseltä, ei ehkä enää tunnu omalta tai työ painuu prioriteeteissa alemmaksi kuin ennen. Toisilla voi puolestaan syntyä halu panostaa uraan uudella tavalla, kun aikaa ja tilaa vapautuu.

Tämä voi johtaa oman urasuunnan tarkasteluun tai jopa alanvaihtoon, haluun etsiä merkityksellisempää/arvojen mukaista työtä tai herättää kiinnostukseen uuden oppimiseen, kouluttautumiseen tai itsensä kehittämiseen. Jotkut tulevat työpaikalle tekemään työnsä ja panostus työhön on vähäisempää kuin aiemmin.

Työelämässä tämä näkyy monin tavoin. Yhdellä voi olla halua osallistua koulutuksiin enemmän kuin ennen, toinen hakeutuu uusiin tehtäviin tai pohtii siitä, mitä työltä oikeastaan haluaa. Johtamisen näkökulmasta osaamisen vaaliminen, uusien mahdollisuuksien tarjoaminen, tilan antaminen työn vaatimukset huomioiden ja avoin keskustelu toiveista tukee työntekijää siirtymävaiheen pohdinnoissa.

Siirtymävaihe voi herättää syviä kysymyksiä omasta roolista ja identiteetistä paitsi omassa elämässä, myös työpaikalla. Esimerkiksi vanhemmuus on monelle keskeinen osa minuutta – esimerkiksi tahaton lapsettomuus, lasten vaikea murrosikä ja ”tyhjä pesä” voi synnyttää tunteen tyhjyydestä tai merkityksettömyydestä.
Mielessä risteilee hankalia kysymyksiä, jotka voivat viedä paljon energiaa: Kuka olen nyt, kun en enää ole ensisijaisesti vanhempi?, Mikä on minun paikkani tässä uudessa arjessa ja muuttuneessa ihmissuhteessa?

Tällaiset pohdinnat voivat vaikuttaa työmotivaatioon, itseluottamukseen ja jopa työssä jaksamiseen. Työ voi toimia tärkeänä tukipilarina, mutta se voi myös tuntua kuormittavalta, jos oma sisäinen maailma on myllerryksessä.

Aika ja energia jakautuu eri tavoin eri elämäntilanteissa. Työelämään ensimmäistä kertaa omalle alalle astuva voi haluta panostaa työelämään ja omaan osaamiseensa eri tavalla kuin pikkulapsiarkeaan pyörittävä vanhempi. Toisaalta kahdenaikuisen kodissa asuva työntekijä voi haluta viimein panostaa omaan työhönsä ja uraansa, kun aikaa ja energiaa vapautuu kotiarjen velvoitteista. Tämä voi mahdollistaa syvemmän keskittymisen työhön, uuden ammatillisen kehittämisen aloittamisen sekä aktiivisemman osallistumisen työyhteisön toimintaa.

Toisaalta jotkut kokevat tarvetta hidastaa, ottaa aikaa itselle ja palautua vuosien intensiivisestä vanhemmuudesta. Tai hoitovastuu lapsista on jo vaihtunut iäkkäiden vanhempien huolehtimiseen. Tämä voi näkyä haluna tehdä osa-aikatyötä, pitää sapattivapaata tai yksinkertaisesti ottaa etäisyyttä työelämän vaatimuksiin.
Siirtymävaihe voi toimia myös herätyksenä: nyt on aika tehdä niitä asioita, joita on lykännyt. Työelämässä tämä voi näkyä aktiivisuutena, luovuutena ja haluna vaikuttaa.

Työyhteisö voi toimia tärkeänä sosiaalisena tukena siirtymävaiheissa. Siirtymävaiheiden tunteiden ja epävarmuuden keskellä työpaikan ihmissuhteet voivat saada uuden merkityksen ja jopa lisätä hallinnan tunnetta elämään. Työyhteisössä voi olla kollegoita, jotka ovat olleet tai ovat parhaillaan samassa tilanteessa ja silloin voi yllättäen työpaikalla syntyä mahdollisuus jakaa kokemuksia, löytää vertaistukea tai tulla nähdyksi uudessa roolissa.

Toisaalta kiireisten ruuhkavuosien keskellä työpaikan ihmissuhteet voivat tarjota hiljentymispaikan ja aikaa ”aikuisten keskustelulle”. Jotkut voivat työpaikalla kaivata ruuhkavuosissa enemmän omaa tilaa ja rauhaa myös työpaikalla. On tärkeää, että työyhteisöissä keskustellaan eri ikäisten ja eri elämänvaiheissa olevien työntekijöiden tarpeista unohtamatta kuitenkaan työn vaatimuksia ja yhteisön tarpeita.

Kukaan meistä ei ole koko työuraansa samanlainen työntekijänä ja ihmisenä. Eletty elämä muuttaa meitä ja elämäntilanteemme vaikuttaa siihen, millaisia kollegoita ja organisaatiokansalaisia olemme.

Elämän siirtymävaiheet vaikuttavat työelämään monin tavoin – ne muuttavat arvoja, identiteettiä, ajankäyttöä ja vuorovaikutusta. Ne voivat kuormittaa paljonkin, mutta myös tarjota mahdollisuuden pohtia omaa työidentiteettiään ja suhdetta työhön.

Eri siirtymävaiheiden ja elämäntilanteiden huomioiminen ei tarkoita sitä, että on lupa jättää omat työtehtävät kollegoiden kontolle (paitsi tilapäisesti) tai että niihin vedoten voi ohittaa muiden toiveet ja tarpeet sekä työelämän pelisäännöt ja oman työn tavoitteet. Työyhteisöissä on kuitenkin tärkeää tunnistaa eri vaiheiden vaikutukset työhön ja mahdollisuuksien mukaan tarjota joustavuutta sitä kaipaaville ja rauhallista turvasatamaa elämän myrkyissä soutavalle. Eri elämänvaiheissa olevien johtaminen ja työyhteisön yhteinen keskustelu erilaisista tarpeista, toiveista ja uratavoitteista työelämässä auttaa lisäämään keskinäistä ymmärrystä ja siten vähentämään tarpeettomien konfliktien mahdollisuuksia.

Yksilötyönohjaus tarjoaa turvallisen reflektointipaikan tarkastella, miten oman elämän muuttuvat tilanteet vaikuttavat omaan työhön ja työidentiteettiin. Työnohjauksella voi olla ratkaiseva merkitys työssäpysymiseen, työmotivaation palauttamiseen sekä työ- ja vapaa-ajan tasapainon löytämiseen.

Oletko jo kokeillut työnohjausta oman työidentiteetin murrosvaiheissa?